Kivinen istuin on kova ja kylmä

Pakina julkaistu Hämeenlinnan Viikkouutisissa 24.2. 

Kivinen istuin on kova ja kylmä 

Istuskelen kannon päässä ja katselen kivikautista televisiota. Nuotiota. Kyllä se television korvaa ohjelmallaan. Liekit sotivat ja taistelevat nuotiossa olevista kuivista tervaspuista. Kipinät urheilevat keskenään, kuka nousee hehkuvana korkeimmalle. Rakkauttakin on, sillä puut painautuvat kuumuudessa toistensa kylkeen. Savu näyttää sään, suoraan ylös nousevana osoittaa korkeapainetta. Kylän tapahtumista nuotio ei kerro, eikä kertonut sytykkeenä ollut lehtikään. Vahvalla kannolla on tukeva paksunkin pojan istuskella. Miete matkailee erilaisille takapuolen painantapaikoille. 

Lapsuudessa palvelu pelasi. Syöttötuolissa istuessa sai ruokaa ja ihan ilmaiseksi, eikä se ollut edes lahjontaa. Pottaistunto päättyi pyyhkimiseen. Hyvä henkilökunta hoiti hommansa.  Mitään ei tarvinnut tietää. Ohjaus ja opastus tulivat taustavoimilta, vanhemmilta. Tietämättömänä maailman pahuuksista ja kieroiluista oli helppo olla. Päätöksiä ei tarvinnut tehdä itse. Samaa mieltä oleminen takasi turvattua olotilaa. Kysymyksiä tietenkin riitti ja osaan sai vastauksenkin, mutta arkaluontoisiin ei vastattu. 

Seuraavaksi pääsi istumaan koulun pulpettiin. Nyt jaettiin tietoa auliisti ja tietämättömyys hälveni. Pulpettiin kannettiin myös makoisat sopat, jotta jaksoi olla valppaana ja vastaanottavana. Tietoa tarvitsi aina välillä, kun opettaja lykkäsi kysymyksiä eteen. Niihin oikeat vastaukset kirjaamalla selvisi numerojärjestyksessä eteenpäin. Luokka vaihtui, mutta vastuu ei edelleenkään lisääntynyt. Täytyi olla kiltti ja vastaanottavainen, joten helppoa jatkaa eteenpäin. Toisinaan tuhmuuksista seurasi ikävää penkkiä jälki-istunnossa 

Koulutusmaailman penkit vaihtuivat työelämän jakkaroille. Jotain piti itsekin tietää, mutta paljon ohjausta ja ohjeita sai ylhäältä päin. Vuodet kuluivat ja vastuukin lisääntyi. Valmiiksi tehtyjä sääntöjä noudattamalla selvisi hyvin. Työelämässä tutuksi tulleelle alettiin tarjota uusia jakkaroita. Monenlaisiin yhteiskunnan päätösporukoihin kyseltiin. Joutui kysymään pitääkö siellä tietää ja osata jotain erityistä. Vastaukseksi annettiin, ettei tarvitse. Asiat hoidetaan valmiiksi ja saisi olla ihan päättämässä tietämättä mitään. Asiat kyllä hoituvat. Pääsisi jopa tutustumaan oikein bisnesmaailmaan ja ihan niiden päättäviin elimiin. Eikö siinä tarvitsisi olla jotain erityisosaamista, jos hallintoelimen jakarandatuolille istahtaa?  Ei kuulemma. 

Mielenkiintoista. Pitää lisätä puita nuotioon ja pohtia, miten tämä istumapaikkojen ketju jatkuu. Pystyykö tosiaan vetoamaan tietämättömyyteen, jos tekee vaikka isohkon mokan? Sen verran olen pykäläkirjaa joskus selaillut, että siellä on monenlaista säännöstä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Väittävätpä paragrafit, että tuottamuksellakin voi päästä istuskelemaan poliisivoimalaitoksen kuulusteluhuoneeseen. Miten siellä selittäisi, etten tiennyt ja asia oli sovittu.  Saattavat tarjota betonimakuukurssiakin huoneessa, jossa ovenkahvat ovat vain ulkopuolella. 

Tuntuisi ikävältä istuskella käräjäkivillä. Ne ovat kovia ja kylmiä. Kerran virkamatkalla kokeilin käräjäoikeuden aulassa. Parempi on istuskella nuotiolla omien ajatustensa kanssa. Nuotiossa kuulemma palaa hienosti myös arkaluontoiset todistepaperit ja tietämättömyys jatkuu. Jatkan kuivan puun polttelua.  
 

 

Jätä kommentti

css.php