Aslakin Kaunis Juhla

Kaverillani Aslakilla oli ongelma. Hänet oli kutsuttu oikein hienoihin juhliin ja vieläpä avec. Se olikin ensimmäinen ongelma, mitä se avec tarkoittaa. Aslakki oli jo itse pohtinut asian valmiiksi ja kertonut vaimolleen Ingalle, että se tarkoittaa pöytiin tarjoilua, joten yksin on mentävä. No se siitä, annoin olla käsityksessään. 

Pukeutuminen ei tuottanut Aslakille ongelmaa, sillä lapinpuku sai riittää, kun rippipuvun olivat hiiret ja koit hoidelleet. Ongelma oli siinä, että Aslakki halusi näyttää komealta. Siihen hän apua tarvitsi. Vatsa ei kuulemma kestänyt kaunistavaa kylmää kahvia niin paljon kuin pärstä vaati. 

Onneksi minulle oli pyytämättä pudonnut postilootaan lehtinen, jonka sivut olivat täynnä mitä erilaisempia tököttejä kauneudenhoitoon ja selitykset vielä ihmeellisempiä. Lueskelin Aslakille ohjeita suoraan lehdestä. 

– Aloita valmistelut jo pari päivää aiemmin kuorimalla kasvojen ja kaulan iho, annoin ensimmäisen ohjeen. 

– Sitähän mie olen tässä kuukauvven tehny, nylkeny poroja. 

– Ei kun tämä tarkoittaa sinun omaa kaulaa ja kasvoja. 

– En varhmaan, onko sinusta tullut pösilö sielä etelässä, nylkeä nyt oma nahka. Anna tulla lissää, mie kuuntelen. 

– No, jos olet kalpea, voit vetää itseruskettavaa tai kevyesti sävyttävää voidetta. 

– Jaa! Mie kalpea? Naama on musta kuin saunalamppu. 

– Olisi täällä tarjolla seerumia liikapigmentin vaalentamiseen. 

– On sulla jutut, että pitäis tehä kalpea lappalainen. Onneks tuomosia aviiseja ei kanneta tänne pitkospuun päähän. 

– Voisit ainakin juhlapäivänä virkistää ja heleyttää ihoa naamiolla. 

– Meinaat, että kätkisin kasvot kuin muutkin hyväntekijät, Zorro, Teräsmies ja Mustanaamio. Ei käy, eikä tartte kätkeytyä edes juhlien jälkheen. Toista son teilä etelän keikareilla. Vaihethaan puhheenaihetta. Olisko sulla tietoa, mitä tuoksua kannattais laittaa, Aslakki kysyi. 

Selailin lehteä ja kyllä sieltä löytyi vastaus tähänkin ongelmaan. 

– Tämä sopii sinun tyyliin Aslakki, sillä tyylitajua, loistokkuutta ja vahvaa asennetta huokuvissa tuoksuissa herkät kukkaisvivahteet yhdistetään tänä syksynä vahvoihin metsäisiin aromeihin. Laita kuule seetrin, magnolian ja santelipuun tuoksua, sanoin. 

– Jo vain, nethän kasvaaki täälä läpipääsemättömän sankkana tuola vaivaiskoivujen seassa. Kuule Ilkka, mulla kukkaisvivahtheet lähtee kenkäheinistä ja just olin pöllimettässä, joten metsäistä tuoksua riittää. Niin ja Inga pesi juhannusviikola kalsarit mäntysuovalla, joten miehän taian olla ihan rendikäs, Aslakki rähähti nauramaan. 

– Voisithan kuitenkin yllättää porukan kampauksella. Muotia on kuohkeutta kampaukseen tekevä tupeeraus, sanoin. 

– En mie mithään peruukkia tarvitte, hiukset vahvat kuin purettu hamppuköys”, Aslakki tiuskasi. 

– Antaa olla. Tupeeraus ja tupee ovat hiukka eri juttuja, mutta laita sitten raitoja. 

– Jaa vielä raitoja, niitä tullee ihan ittestään, harmaita, hius kerralhaan. Veän viispiikkisellä ja neljäntuulen hattu hoitaa loput. 

– Ei tästä tainnu olla sinulle mitään apua, sanoin. 

– Oli. Huomasin olevani laittamatta muodikas. Minussa on riphaus lumoavaa luksusta, voin säihkyä ja säkenöidä, iloita ja riehaantua. Olen tuntureiden mies kuin suohraan kauhneusophaasta. Palathaan ja vie se lehdykkä pihanperäle huushiin. 

Jätä kommentti

css.php