Krapulan opetustuokio Linnan puistossa ohitse

Krapulan tulemisen opetustuokio Wanajafestareilla on ohi. Jäljet näkyvät, mutta onneksi urheiluseuran pojat korjaavat ja siivoavat jäljet. Juuri äsken ajelin paikan ohitse ja havainnoin, että Karanojan kaatopaikka on siisti paikka festarialueeseen verrattuna. Nyljetyt mäyräkoirat, italialaisen laattaevään laatikot, Hansakaupungin purilaisen kääreet ja kerran syöty ruoka täytti tienoota. Lokeille näytti koittaneen myös juhlat, kun kulinarisoivat puistopiknikillä.

No, näyttivät urheiluseuran miehet olevan siivous ja aidanpurku hommissa. Toivottavasti saavat kunnon korvauksen oikeaan nuorisotoimintaan käytettäväksi.

Kyllä ihmettelin juttua eilen lehdessä, kuinka lapset viedään oppimaan festareille. Siellä iloisesti hoilataan sukupuolitautiyhtyeen tahdissa ”Krapula tulee kuitenkin, minä määrään päivän.” Vanhemmat ovat jutun mukaan kasvaneet kulttuuriin ja haluavat jatkaa sitä lasten kanssa. Toisaalta se on hyvä, että vanhemmat ovat katselemassa mitä siellä puuhataan. Toivottavasti myös opettavat oikeillekin tavoille. Onko se mahdollista noista jäljistä päätellen?

Sen verran on kokemusta työn puolesta tuollaisista tapahtumista, etten kyllä suosittele niitä kuusvuotiaille. Onneksi alue on aidattu karsinaksi, sillä varsinainen sikaflunssa yleensä vaivaa aidan sisällä erilaisissa päänsekoitusaineissa pyöriviä.

Roskaamisen jäljet saadaan siivottua. Saadaanko muutkin opetuksen jäljet?

3 kommenttia artikkeliin “Krapulan opetustuokio Linnan puistossa ohitse”
  1. avatar Karin Viitanen sanoo:

    Samaa pohdin minäkin, että tarvitseeko tuohon örveltämiseen opettaa.
    Olet oikeassa, että vanhempien pitäisi tietää missä lapsukaiset menee. Siinä mielessä on oikein, että mennään yhdessä.
    Saattaa se opetuskin tulla siinä sivussa. Taisit viime vuonna tiedottaa, että aikuiset bäyttivtä vastaavissa juhlissa huonoa esimerkkiä makoilemalla sammuksissa. Vai oliko se kesäloman aloitusjuhla konsertti nuorisolle.
    Terv. Karin

  2. avatar Virpi Kukkonen sanoo:

    Hei Ilkka!
    Aikoinani tein selviämisasematyötä ”harrastuksenani” ja totesin, että vanhemmilla oli kummallisia tapoja opettaa jälkikasvuaan aikuisuuden maailmaan. Vanhemmuus oli hevon siellä ja oltiin kavereita mukuloille. Ennenkaikkea hyviä kavereita, joiden hyvyys näkyi jopa juomien ostossa mukulille, joiden ikä ei riittänyt vielä edes rippikouluun. Vastahankaan ei uskallettu asettautua, sillä siitähän tulee paha mieli ja sitten kellään ei ole kivaa. Kivaahan pitää olla.

    Viinaton festarielämä, koulun päättäjäiset ja kaikki pippalot selvistäpäin ylipäätään tuntuvat olevan kovin ankeita ajatuksenkin tasolla, paljon olisi tehtävää… lapsukaisille jopa annettiin kehoitus rahan kera olla pois kotoa tiettyyn kellonlyömään saakka- sillä vanhemmat harrastivat omia kosteita juttujaan siihen asti (saattoi kestää pidempäänkin…)

    Toisaalta, festareitten musiikkianti on sitä luokkaa, ettei sen sisältö ehkä selvistäpäin kirkastu…

    t. Virpi koo

  3. avatar Ilkka Iivari sanoo:

    Hei Virpi!
    Muistat varmaan kuinka nuoret päihtyneet piti viedä kotiin. Kerran kysyin yhdessä seminaarissa, että kenenkä kotiin viedään, kun heidän omassa kodissa vastaanottajat ovat vielä pahemmassa kunnossa.
    Olin kuulemma ohan väärilllä jälijillä silloinkn. Pitää osata ymmärtää.
    ilkka

Jätä kommentti

css.php