Taidan olla ruokarasisti

Paikallisaviisi auki ja tutkiskelemaan ruokakauppojen ilmoituksia. Täältä varmaan löytyy lähiruokaa ja ainakin suomalaista. Niinhän se kulinaristisen nautinnon valmistelu aloitetaan. Mitähän täällä on tarjolla?

Monsteripihvit. Onpa houkuttelevan hormooninen tarjous. Sonnipojan keho on rakennettu kuin bodarilla. Hyviksi koetuilla hormoneilla. Bodybuilding suomeksi ruumishuone. Mitäs muuta täällä tarjotaan? Texasleikkeet. Oliskohan niissä paistoöljyt valmiina, kun siellä muistaakseni jo JR pumppasi öljyä? Eipä tunnu houkuttelevalta, joten pakko hakea lähiruokaa omasta pakastimesta. Se on lähellä. Joutuuko taas syömään kotipuolen poroa? Se ei kyllä ole lähiruokaa, kun roudasin sen Lapista tänne.

Kääntelempä sivuja, jos tarjonta paranisi. Jaha juustoja. Jo vain. Greek Feta, Castello marquis, Tolko ja Esrom. Ei käänny Ilkan kieli noille, joten pakko poiketa mökkipitäjän kotijuustolassa.

Uusia sivuja. Jo löytyy makkaraa. Nyt saa kunnon suomipojan vihannesta. Bratwurst, Chorizo ja Currywurst. Oikein kuulostaa monikulttuuriselta suomalaiselta. Taidanpa hakea kuitenkin joutsenta. Ei en syö joutsenta, se on rauhoitettu ja eikä ole oikein hyvän makuinenkaan, totesi lapinmies. Haluan vaan joutsenlipun makkarapakettiini. Eikun minä poikkean paikallisen lampurin puodissa noukkimassa lammasmakkaraa. Valitettavasti se ei ole uusiseelantilaista, vaan ihan kotimaista.

On se muuten komeaa tuo kassikasvatettu norjalainen lohi. Sillä pysyy freesinä, kun syöttivät sille väriä, loislääkettä ja antibioottia. Ei tarvitse jälkinauttijan enää lääkitä itseään. Taidan kuitenkin pirauttaa paikalliselle kalamiehelle ja tilata tuoreita muikkuja. Itse kun vain tuijottelen välillä uppoavaa ongenkohoa.

Kuivahkoksi valkkariksi valitsen lähdeveden. En hae sitä pullotettuna saksalaisen kauppaketjun puodista, vaan lähilähteestä, jonka koirieni kanssa kuljeskellessa löysin. Aamuviilin hapattelen tinkimaidosta ja ruisleivän haen torilta.

Eiköhän tässä jotain saa syödäkseen tänäänkin. Tuonti taitaa tyrehtyä. Menee vielä maausko maailmalla. Älkää missään tapauksessa suosiko suomalaista. Tulette vielä tällaiseksi epäkulttuuriseksi suomalaista suosivaksi. Taidan olla rasisti, siis ruokarasisti.

6 kommenttia artikkeliin “Taidan olla ruokarasisti”
  1. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Terve Ilkka!
    Näissä kotimaisen kulinarismin metsästyspuuhissa pitäisi olla poliisikoulutus.
    Niin vaikeaa on ja kallista aidon maun etsintä.
    Eilinen kotimaan mansikkasaaliini maistui happamammalta kuin pihlajanmarjat.
    Perunoissa yksi ostos kymmenestä saattaa muistuttaa niitä lapsuuden makumuistoja.
    Torilta löysin vihdoinkin tomaatinmyyjän, jonka punaiset ja keltaiset aarteet ovat NAMINAMI!
    Luomun tarjonta on yllättävän niukkaa ja nahistuneiden naattien hinnat hipoo kultahipun tasoja..
    Hiilijalan- ja joron-jäljen jäljiltä löytynyt uusi murheenkryyni FOSFORI LOPPUU..
    muuttaisikohan se maut jälleen mallilleen, ko sitä ihteensä alettaisiin taas ajaa pelloille..
    T. Riitta

  2. avatar Ilkka Iivari sanoo:

    Huomenta Riitta!
    Nyt on just porua sitä, ettei sitä ihteään saa levittää liikaa. Just joo. On kuulemma vahvempaa kuin ennen. Kait siihen on tehty oikein paskadirektiivi muiden ns. paskadirektiivien joukkoon.
    Kyllä hyvän ruuan metsästyksestä yhden dekkarin kirjoittais.

  3. avatar Riitta Nyqvist sanoo:

    Mitäs luulet Ilkka?
    Kurkkudirektiivin tilalle, tilalle kuin tilalle EU-direktiivin muotoilemaa keskarikakkaa..
    T. Riitta

  4. avatar Ilkka Iivari sanoo:

    Paskaa ei saa levittää kuin tietty määrä, mutta puhua saa mennen tullen.
    Täytyykin selvittää paljonko minun ylikoneellistetulla (kaks talikkoa, mutta vain yks isäntä) kotitilalla aikanaan levitettiin pellolle sitä ehtää.
    Oletan, että lehmänläjä tulee työlistämään monta EU-tarkastajaa. Hieno homma se on. Voi vastata kysymykseen: ”Mitä kuuluu?”.
    Paskaaks tässä.
    Jatketaan sanalannoittelua Riitta.
    t. ilkka

  5. avatar Silvon Tapsa sanoo:

    Niin, valitettavan usein ei kotimainen ruoka ole sen laadukkaampaa tai maukkaampaa, kuin ulkomailta tuotu. Ainoa taattu konsti on, jos pystyy itse tuottavan kaiken lautaselleen, vain silloin tietää mitä syö.
    Puutarha-mansikat ja perunat kuuluvat traditionaalisesti niihin puutarha-tuotteisiin, joita myrkytetään eniten.
    Useat ihmiset, jotka sanovat etteivät voi syödä puutarha-mansikoita, ehkä ovat allergisia juuri niille myrkyille.
    Ymmärrän hyvin Riitan pettymyksen ostamiensa puutarha-mansikoiden makuun. Viljelijät yrittävät löytää mansikka-laatuja, jotka kestäisivät mahdollisimman kauan syöntikelpoisina. Siitä monta kertaa maku on jää toisarvoiseksi tekijäksi. Tuottajat ovat myös oppineet tavan, jolloin sen marjalaatikon pohjalle pannaan ensin eilispäivän marjoja, ennenkuin se täytetään äsken-poimituilla. Näyttävät sitten oikein tuoreilta meille ostajille.
    Samoin eivät enää vanhat, hyvän makuiset peruna-laadut viihdy näissä pilatuissa kasvupaikoissaan, vaan on täytynyt kehitellä uusia laatuja, jotka ovat enemmän vastustuskykyisiä peruna-ruttoa, lehtihometta y.m.s. vastaan. Siitä huolimatta niitä myrkytetään useamman kerran kasvukauden aikana…

  6. avatar Ilkka Iivari sanoo:

    Olen kuitenkin lapsuuteni talikonvarresta saanut sellaisen karsinageenin, että suosin suomalaista. Karsinogeenit menee varmaan sinä sivussa, kun vähän liikaa käräyttää lihaa.
    Totta kai täälläkin käytetään aineita, mutta luomuakin löytyy, kun etsii.
    Syömisen salapollisityö on mielenkiintoista ja maittavaakin löytyy, kun kiertelee tarpeeksi. Eikä kauas tarvitse lähteä. pyörämatkan päästä löytyy ihan makoisaa maisemaa ja mutusteltavaa. Pitää osata vaan kiertää tehoyksiköt niin tuotannossa kuin kaupassa.

Jätä kommentti

css.php