Kiintymys lapsenvahtiini Philipsiin

”Ät Tee Teen Uutitia”. Siinäpä ensimmäinen järkevä lauseeni, jonka lapsenvahtini minulle opetti. Joidenkin mielestä se oli myös viimeinen. Lapsenvahtini nimi oli Philips. Se kertoi minulle aina aamusadut. Satuili ihan jokaisena aamuna. Saduissa saattoi esiintyä eläimiä, kuten Laika-koira, joka kierteli avaruudessa. Kuulin minä palmuun kiivenneestä presidentti Kekkosesta. Kiiltoa ja kimallustakin saduissa oli, sillä kullan hinta vaikutti kaikkeen. Satuja kuuntelin leikkikehässä pirtissämme, sillä navetta oli kutsunut vanhempiani.

Lapsenvahtini putkiradio piti minut kurissa uutisilla, aamuhartaudella ja sunnuntaiaamuna Maamiehen Tietolaarilla. Maatilan perintökaaren kulun opin jo silloin. Rinnasta vieroitettu kuunteli rintaperillisten oikeuksia ja syytingin velvoittavuutta. Silloinkaan ei toisen tontille saanut rakentaa. Valu meni hukkaan. Minulta kyllä valui välillä lattialle.

Markus-sedän kaurapuurolla kasvoin sen verran pituutta, että kierähdin ulos leikkikehästä. Vetäisin huopatossut jalkoihini ja kipaisin pakkashuurteisessa aamussa navettaan. Tätä karkaamista lapsenvahtini Philips ei voinut estää. Ei, vaikka Puhelinlangat lauloivat ja Isoisällä oli olkihattu uus. Ei sitä voinut estää devalvaatiot, revalvaatiot tai korkokannan vaihtelut. Tahto oli tositoimintaan aitoon ympäristöön. Sielläkin soi radio.

Vierähti vuosia, enkä tarvinnut enää lapsenvahtia. Pirttimme nurkkaan ilmestyi harmaanpuhuva laatikko, jossa liikkui kuva. Juha Väätäinen juoksi ympyriäistä rataa Helsingin stadionilla eurooppalaisen piikkarikansan mestariksi. Myöhemmin Viren teki saman tempun koko maailman parhaimmaksi ja lopulta Vainio kusi kuikasta pohjan pois. Saati sitten Lahdessa tapahtunut veretseisauttava hemohässäily.

Sodat ilmestyivät kuvina olohuoneiden nurkkaan ja viihde varasti vapaa-aikaa. Aikaa kului ja ajan vei yhä useammalta tämä nurkassa värillistä kärsimysnäytelmää paljastava alttari. Sen alttarin eteen hiljennyttiin tuntikausiksi. Tarvittiin lisää täytettä ja useammalle kanavalle. Ohjelmatehtaat pukkasivat ruutuun ammuskelua aamusta iltaan. Porukkaa kerättiin huoneisiin pöljäilemään ja sitä tuijotettiin ruuduista ja kännykällä äänestettiin huonoiten elämöinyt pihalle. Ruudussa tapeltiin ja riisuuduttiin.

Minä en pysynyt tämän nurkka-alttarin äärellä pitkään. Jostain syystä poliisisarjat eivät kiehdo. Juonittelun tyhjyyttä tarjoavat saippuasarjat eivät saaneet minua puhdistautumaan tuntikausiksi illasta toiseen. Haaveihinsa eivät minua kalastaneet ruudussa hymyään levittävät Hollywoodin hohtohampaatkaan. Asfalttirataa kiertävät formulasankarit saisivat käyttää ajotaitonsa hyödyksi, ajamalla ambulanssia Itä-Suomessa. Eikä kauheasti jaksa tuijottaa urheilun ”nappisuorituksia”. Luonto-ohjelmat katselen livenä, kuten eilen taivaankantta halkovaa muuttojoutsenta ja töyhtöhyyppää pellolla. Asialliset asiat kuulen radiosta.

Tämä kaikki taitaa johtua lapsuudesta ja lapsenvahdistani Philipsistä. Kiitos sille. Lapsenvahtini kaitsee minua edelleen kotona, autossa ja netissäkin. Kuuntelen radiota, jopa moottorisahatessa. Onneksi keksittiin radiokuulosuojaimet. Silmälapputelevisio silmillä vaara vaanisi. 

3 kommenttia artikkeliin “Kiintymys lapsenvahtiini Philipsiin”
  1. avatar Karin Viitanen sanoo:

    Nyt se selvisi, miksi sinulla Ilkka on terveet ajatukset. Nehän tulevat maalta.
    Etkä katsele televisiota, joten ehdit ajattelemaan. Jatka samaan malliin.

  2. avatar Kalle sanoo:

    Kukas sitä viitsii sontaluukkua pirtissä pitää. Siksi radio ja töllötin Karanojalle.

  3. avatar Kalle sanoo:

    Niin se töllötin Karanojalle ja nautinnot ja tiedot radiosta.

Jätä kommentti

css.php